Vieras, tuttu Itävalta

Kun ensimmäisen kerran tuli esiin, että meillä olisi mahdollisuus muuttaa Itävaltaan, ei ajatus tuntunut niin kaukaiselta tai mahdottomalta, koska maa oli meille ennestään tuttu. Lasse oli ollut Ylä-Itävallassa yhden kesän kesätöissä paperitehtaalla ja sen jälkeen syyslukukauden Wienissä opiskelemassa, ja minä olin samoin yhden lukukauden Grazissa. Kieltä ja kulttuuria tunnettiin siis jo entuudestaan. Paremmat lähtökohdat kuin vaikka Ranskaan muutolle.

Bregenz ja Vorarlbergin alue oli meille kuitenkin aika vierasta, eikä meistä kumpikaan ollut käynyt täällä suunnalla. Lisäksi vaihto-opiskeluajoista oli kymmenisin vuotta aikaa ja silloin kuitenkin osittain pyörittiin muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Joten jännittihin se. 
Asumme siis tuolla keltaisessa Vorarlbergin osavaltiossa.

Kielikukkasia

Ennakkoon tiedossa oli, että täällä puhutaan todella vaikeaa murretta ja muualla asuvat itävaltalaisetkaan eivät aina ymmärrä. Ihan niin kuin se perus itävallan saksakaan olisi helppoa hoch-deutschiin (kirjakieleen) verrattuna. Vitsailinkin etukäteen, että nyt muutetaan Itävallan Raumalle. Täällä on vielä lockdown päällä ja kanssakäymiset paikallisten kanssa on lähinnä olleet kaupungin virastossa, ruokakaupassa ja päiväkodissa. Niissä kaikissa on onneksi puhuttu tosi selkeää kieltä viimeistään siinä vaiheessa, kun ovat huomanneet, että toinen ei ymmärrä nyt yhtään. Ihmiset ovat täällä todella avoimia ja kadulla tervehditään tuntemattomia (suomalaisena välillä vähän kiusallista, kun ei tiedä tervehtiäkö vai ei...).Varsinkin lasten kanssa ihmiset rupeavat helposti juttelemaan. Silloinkin yleensä on puhuttu selkeää saksaa, mutta pari kertaa on kyllä mennyt ihan ohi, mitä joku on sanonut. Eikä asiaa varmaan auttanut, että siihen vastasi ruotsiksi.. Alkuviikolla torilla luulin, että yksi nainen torui minua, kun minulla ei ollut hanskoja kun valikoin omenoita. Lopulta selvisi, että hän halusi tiedustella, olenko jättänyt hanskani vihannesten viereen.

Ruokakaupassa

Ruokakaupassa monet asiat tuntuvat todella vierailta ja jotkut taas tosi tutuilta. "Tätä mä söin aina silloin vaihtovuotena", "tätä kannatti ostaa, tätä ei". Vähän vaatii vielä skarppausta joidenkin tuotteiden osalta, luulin ostavani ruokakermaa, ostin piimää. 
"Kevytuotteita" saa etsimällä etsiä. Rasvaton maito on kyllä löydetty, mutta raejuustosta toistaiseksi vain sellainen versio, jossa lähemmäs 20 % rasvaa. Toki hyväähän sekin on, mutta ehkä pidemmän päälle voisi olla hyvä löytää vaihtoehto tai syödä sitä vähemmän. Myöskään rasvatonta maitorahkaa en ole vielä löytänyt. 

Vähän siis vierasta, mutta tavallaan niin kovin tuttua.




Vaihtoaikainen blogini on muuten edelleen olemassa: https://annas-abenteuer.blogspot.com

terkuin Anna

PS. Päivitys. Siinä raejuustossa olikin oikeasti vain 4,5g rasvaa 100g ,mutta tuoteselosteessa luki 20% rasvasta, joten mentiin ihan sekaisin 😜

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miltä tuntui jäädä pois töistä ja lähteä kotiäidiksi Itävaltaan?

Kuva
 Alkuperäinen ajatukseni oli jatkaa työskentelyä etänä Itävallasta käsin, koska olin työskennellyt etänä pääsääntöisesti jo maaliskuusta lähtien, mutta se ei työnantajani puolesta onnistunut, niin hain aluksi hoitovapaata tammikuun alusta alkaen ja työvapaata siitä eteenpäin, kun Urho täyttää 3 vuotta.  Loppuvuosi oli pientä kaaosta täynnä, kun koitin samalla hoitaa muuttoa ja hoitaa työasiat mahdollisimman hyvälle mallille, että voisi jäädä rauhallisin mielin pois. No, maailma ei koskaan tule valmiiksi ja kukaan ei ole korvaamaton, mutta silti jäi vähän tyhjä olo, kun palautin työkoneen ja puhelimen. Olin ajatellut, että voisin vielä vähän sähköpostia lueskella ja ohjata niitä oikeille omistajille, mutta samalla ICT-osastolta ilmoitettiin, että sähköposti lukitaan myöskin poissaoloni ajaksi. Jaiks. Ekalla viikolla ei oikein tuntunut miltään. Tuntui, että ei olisi oikeasti muuttannut mihinkään, vaan että tässä nyt vaan ollaan lomalla täällä. Seuraavalla viikolla rupesi vähän n...
Lue lisää

Koronatoimenpiteet arjessa

Kuva
 Muuttaessamme Itävaltaan tammikuussa, oli täällä lock down päällä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kaikki muut paitsi ruokakaupat ja apteekit olivat kiinni, koulut etäopetuksessa ja ulkona sai liikkua vain välttämättömistä syistä. Välttämättömät syyt olivat mm. lenkkeily, joten ulkona oleskeluun ei ainakaan täällä kovin puututtu ja ulkoiltiin kyllä aika vapaasti lasten kanssa. Päiväkodit olivat rajattu vain niitä tarvitseville, mutta esimerkiksi Lyydiaa kannustettiin heti aloittamaan päiväkoti, kun lapsia oli ryhmässä sillä hetkellä vähemmän.  Rajoituksia alettiin purkamaan helmikuun 8.2. alkaen, jolloin muutkin kaupat saivat avata ovensa. Sisätiloissa on kuitenkin vaatimuksena FFP2-maskin käyttö ja asiakasmäärät on rajoitettu (tilaa pitää olla 20m2/ asiakas). Välillä kauppojen ulkopuolella pitääkin odottaa, että sisälle mahtuu. Monet kaupat kontrolloivat asiakasmäärää sillä, että ovat laittaneet sallitun määrän ostoskoreja ja vaativat, että jokainen sisääntulija ottaa ko...
Lue lisää

Viime viikkojen kuulumisia

Kuva
Long time no see. Kirjoittamisesta on ollut pieni tauko. On tuntunut, että eihän tässä ole tapahtunut juuri mitään kirjoitettavaa ja toisaalta tuntunut, että on tapahtunut niin paljon, ettei tiedä mistä alottaisi. Kirjoitustauon pidetessä on aloittaminenkin vaikeampaa. Maaliskuu meni aikalailla kaikkeen uuteen totutellessa. Urho aloitti kolme kertaa viikossa käymään perhepäivähoitajalla (Tagesmutter) ja minä aloitin saksankielen kurssin. Urho ei saa päiväkotipaikkaa täältä vielä, kun en käy töissä enkä opiskele päätöimisesti, mutta onneksi perhepäivähoitopaikka löytyi. Urho käy Tagesmutterin luona kolmena aamupäivänä ja ensiviikkojen hämmennyksen, ja pienten itkujenkin jälkeen, menee sinne innolla ja viihtyy siellä muiden lasten kanssa hyvin. Saksaa on myös tarttunut mukaan, Urho osaa jo sanoa  muun muassa Morgen! (huomenta), bis morgen (huomiseen) ja aufräumen (siivota). Lisäksi on opettanut ahkerasti suomea muille lapsille, osaavat jo sanoa "minun". Toisin kuin Lyydian päiv...
Lue lisää