Vieras, tuttu Itävalta
Kun ensimmäisen kerran tuli esiin, että meillä olisi mahdollisuus muuttaa Itävaltaan, ei ajatus tuntunut niin kaukaiselta tai mahdottomalta, koska maa oli meille ennestään tuttu. Lasse oli ollut Ylä-Itävallassa yhden kesän kesätöissä paperitehtaalla ja sen jälkeen syyslukukauden Wienissä opiskelemassa, ja minä olin samoin yhden lukukauden Grazissa. Kieltä ja kulttuuria tunnettiin siis jo entuudestaan. Paremmat lähtökohdat kuin vaikka Ranskaan muutolle.
Bregenz ja Vorarlbergin alue oli meille kuitenkin aika vierasta, eikä meistä kumpikaan ollut käynyt täällä suunnalla. Lisäksi vaihto-opiskeluajoista oli kymmenisin vuotta aikaa ja silloin kuitenkin osittain pyörittiin muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Joten jännittihin se.
![]() |
| Asumme siis tuolla keltaisessa Vorarlbergin osavaltiossa. |
Kielikukkasia
Ennakkoon tiedossa oli, että täällä puhutaan todella vaikeaa murretta ja muualla asuvat itävaltalaisetkaan eivät aina ymmärrä. Ihan niin kuin se perus itävallan saksakaan olisi helppoa hoch-deutschiin (kirjakieleen) verrattuna. Vitsailinkin etukäteen, että nyt muutetaan Itävallan Raumalle. Täällä on vielä lockdown päällä ja kanssakäymiset paikallisten kanssa on lähinnä olleet kaupungin virastossa, ruokakaupassa ja päiväkodissa. Niissä kaikissa on onneksi puhuttu tosi selkeää kieltä viimeistään siinä vaiheessa, kun ovat huomanneet, että toinen ei ymmärrä nyt yhtään. Ihmiset ovat täällä todella avoimia ja kadulla tervehditään tuntemattomia (suomalaisena välillä vähän kiusallista, kun ei tiedä tervehtiäkö vai ei...).Varsinkin lasten kanssa ihmiset rupeavat helposti juttelemaan. Silloinkin yleensä on puhuttu selkeää saksaa, mutta pari kertaa on kyllä mennyt ihan ohi, mitä joku on sanonut. Eikä asiaa varmaan auttanut, että siihen vastasi ruotsiksi.. Alkuviikolla torilla luulin, että yksi nainen torui minua, kun minulla ei ollut hanskoja kun valikoin omenoita. Lopulta selvisi, että hän halusi tiedustella, olenko jättänyt hanskani vihannesten viereen.
Ruokakaupassa
Ruokakaupassa monet asiat tuntuvat todella vierailta ja jotkut taas tosi tutuilta. "Tätä mä söin aina silloin vaihtovuotena", "tätä kannatti ostaa, tätä ei". Vähän vaatii vielä skarppausta joidenkin tuotteiden osalta, luulin ostavani ruokakermaa, ostin piimää.
"Kevytuotteita" saa etsimällä etsiä. Rasvaton maito on kyllä löydetty, mutta raejuustosta toistaiseksi vain sellainen versio, jossa lähemmäs 20 % rasvaa. Toki hyväähän sekin on, mutta ehkä pidemmän päälle voisi olla hyvä löytää vaihtoehto tai syödä sitä vähemmän. Myöskään rasvatonta maitorahkaa en ole vielä löytänyt.
Vähän siis vierasta, mutta tavallaan niin kovin tuttua.
Vaihtoaikainen blogini on muuten edelleen olemassa: https://annas-abenteuer.blogspot.com
terkuin Anna
PS. Päivitys. Siinä raejuustossa olikin oikeasti vain 4,5g rasvaa 100g ,mutta tuoteselosteessa luki 20% rasvasta, joten mentiin ihan sekaisin 😜



Huh, ilman runsasta raejuustomäärää ei voi elää. :D
VastaaPoista