Muutto Itävaltaan

Muutto Itävaltaan alkoi maanantaina 4.1.2021. Matkustimme laivalla Vuosaaresta Saksaan Travemundeen ja siitä autolla Itävaltaan. Laivamatka kesti n. 29 tuntia ja saapui myöhään illasta Saksaan, joten jäimme yhdeksi yöksi Lyypekkiin yöksi, jotta olisi kivempi ajaa 800 km Bregenziin päivällä kuin yöllä. Matka kesti kaiken kaikkineen noin 2 vuorokautta.

Ennen kuin matkaan päästiin, oli takana useamman viikon kestävä läpikäynti tavaroista, mitä otetaan mukaan, mitä laitetaan kiertoon, mitä varastoon. Olimme vuokranneet oman kotimme eteenpäin kalustettuna, joten kalusteita ei onneksi tarvinnut muuttaa Itävaltaan eikä miettiä niiden säilytystä. 

Tavaraa riitti...


Auton pakkaaminen muistutti tetriksen pelaamista ja jokainen tyhjätila pyrittiin hyödyntämään.  Muuttolaatikoina toimivat pahvilaatikot kiinnitettiin kuormaliinoin kiinni. 
Päädyimme matkustamaan autolla lentämisen sijaan sen takia, että autolla saimme huomattavasti enemmän tavaraa mukaan ja mm. lasten turvaistuinten vienti oli tällä tavalla kätevää. 

Muuttopäivänä tapasimme vuokralaisemme ja annoimme heille avaimet ja kävimme kaikki asuntoon liittyvät asiat läpi. Laiva lähti Vuosaaresta klo 17.00 ja check-in päättyisi kahta tuntia ennen. Täsmälliseen tyyliimme olimme satamassa 14.57 ja pääsimme mukavasti laivaan. 

Koska laivamatka tulisi kestämään 29 tuntia ja tiesimme, että edessä olisi paljon hytissä oleskelua koronankin takia ja Lassen piti myös tehdä töitä hytistä käsin, päätimme ottaa ison hytin, jossa oli tilaa sekä lasten leikkiä ja Lassen tehdä töitä. Anna totesi aika pian hyttiin päästyään, ettei enää suostu matkustamaankaan pienemmissä hyteissä 😏 (vitsi vitsi).

Merenkäynti oli onneksi aika maltillista ja 29 tuntia laivalla meni ihmeen nopeasti. Laivalla oli lapsille leikkipaikka, jossa oli lasten määrä rajoitettu ja Anna kävi testaamassa laivan saunankin. 






Saksan maahantulojärjestelyt vähän jännittivät, sillä siellä oli juuri rajoitettu maahantuloa ja esimerkiksi hotelliin oli pitänyt lähettää selvitys, että emme ole lomamatkalla vaan läpikulumatkalla kotiin. Satamassa meidän pysäytettiin, mutta kysyivät vain mistä tulemme ja mihin menemme. Hotellissa Lyypekissä pystyi tekemään sisäänkirjautumisen ja hotellin maksamisen automaatilla emmekä tavanneet ketään yhden yön pysähdyksen aikana. Keskiviikkoaamuna lähdimme ajamaan kohti Itävaltaa. Saksassa huoltoasemat olivat auki, mutta niissä ei saanut syödä, joten myös lounas syötiin autossa huoltoaseman pihassa. Lähes koko matka oli moottoritietä ja ajoimme 800km vähän reilussa 8 tunnissa. Rajatarkastuksia oli lisätty ja meidätkin pysäytettiin Itävallan rajalla. Jouduimme selvittämään, mistä tulemme ja mihin menemme, mutta se oli enemmänkin rutiinitarkastus. Itävallassa emme joutuneet karanteeniin, koska tammikuun alussa tartuntaluvut olivat Suomessa Itävaltaan verrattuna sen verran hyvät, että Suomesta tullessa karanteenia ei tarvinnut. Itävallassa toki oli lockdown päällä ja lähinnä ruokakaupat ja apteekit auki, joten aika karanteenimaisissa oloissa jokatapauksessa olimme.
Matka meni kaiken kaikkiaan hyvin ja pitkä ajomatka odotettua joutuisammin. Lapset olivat todella kärsivällisiä ja jaksoivat hienosti istua pitkän matkan autossa. Eniten kiukuttelua tuli etupenkiltä, mutta jätän lukijan arvattavaksi, oliko kuski vai kartturi..

Perillä!


Sijainti: Bregenz, Itävalta

Kommentit

  1. Doris2. helmikuuta 2021 klo 1.06

    Pakko oli olla kuski se kiukuttelija, koska kartturi oli vielä niin hekumoissa jättimäisestä hytistä ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miltä tuntui jäädä pois töistä ja lähteä kotiäidiksi Itävaltaan?

Kuva
 Alkuperäinen ajatukseni oli jatkaa työskentelyä etänä Itävallasta käsin, koska olin työskennellyt etänä pääsääntöisesti jo maaliskuusta lähtien, mutta se ei työnantajani puolesta onnistunut, niin hain aluksi hoitovapaata tammikuun alusta alkaen ja työvapaata siitä eteenpäin, kun Urho täyttää 3 vuotta.  Loppuvuosi oli pientä kaaosta täynnä, kun koitin samalla hoitaa muuttoa ja hoitaa työasiat mahdollisimman hyvälle mallille, että voisi jäädä rauhallisin mielin pois. No, maailma ei koskaan tule valmiiksi ja kukaan ei ole korvaamaton, mutta silti jäi vähän tyhjä olo, kun palautin työkoneen ja puhelimen. Olin ajatellut, että voisin vielä vähän sähköpostia lueskella ja ohjata niitä oikeille omistajille, mutta samalla ICT-osastolta ilmoitettiin, että sähköposti lukitaan myöskin poissaoloni ajaksi. Jaiks. Ekalla viikolla ei oikein tuntunut miltään. Tuntui, että ei olisi oikeasti muuttannut mihinkään, vaan että tässä nyt vaan ollaan lomalla täällä. Seuraavalla viikolla rupesi vähän n...
Lue lisää

Koronatoimenpiteet arjessa

Kuva
 Muuttaessamme Itävaltaan tammikuussa, oli täällä lock down päällä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kaikki muut paitsi ruokakaupat ja apteekit olivat kiinni, koulut etäopetuksessa ja ulkona sai liikkua vain välttämättömistä syistä. Välttämättömät syyt olivat mm. lenkkeily, joten ulkona oleskeluun ei ainakaan täällä kovin puututtu ja ulkoiltiin kyllä aika vapaasti lasten kanssa. Päiväkodit olivat rajattu vain niitä tarvitseville, mutta esimerkiksi Lyydiaa kannustettiin heti aloittamaan päiväkoti, kun lapsia oli ryhmässä sillä hetkellä vähemmän.  Rajoituksia alettiin purkamaan helmikuun 8.2. alkaen, jolloin muutkin kaupat saivat avata ovensa. Sisätiloissa on kuitenkin vaatimuksena FFP2-maskin käyttö ja asiakasmäärät on rajoitettu (tilaa pitää olla 20m2/ asiakas). Välillä kauppojen ulkopuolella pitääkin odottaa, että sisälle mahtuu. Monet kaupat kontrolloivat asiakasmäärää sillä, että ovat laittaneet sallitun määrän ostoskoreja ja vaativat, että jokainen sisääntulija ottaa ko...
Lue lisää

Viime viikkojen kuulumisia

Kuva
Long time no see. Kirjoittamisesta on ollut pieni tauko. On tuntunut, että eihän tässä ole tapahtunut juuri mitään kirjoitettavaa ja toisaalta tuntunut, että on tapahtunut niin paljon, ettei tiedä mistä alottaisi. Kirjoitustauon pidetessä on aloittaminenkin vaikeampaa. Maaliskuu meni aikalailla kaikkeen uuteen totutellessa. Urho aloitti kolme kertaa viikossa käymään perhepäivähoitajalla (Tagesmutter) ja minä aloitin saksankielen kurssin. Urho ei saa päiväkotipaikkaa täältä vielä, kun en käy töissä enkä opiskele päätöimisesti, mutta onneksi perhepäivähoitopaikka löytyi. Urho käy Tagesmutterin luona kolmena aamupäivänä ja ensiviikkojen hämmennyksen, ja pienten itkujenkin jälkeen, menee sinne innolla ja viihtyy siellä muiden lasten kanssa hyvin. Saksaa on myös tarttunut mukaan, Urho osaa jo sanoa  muun muassa Morgen! (huomenta), bis morgen (huomiseen) ja aufräumen (siivota). Lisäksi on opettanut ahkerasti suomea muille lapsille, osaavat jo sanoa "minun". Toisin kuin Lyydian päiv...
Lue lisää