Eri tavalla Itävallassa

Olemme asuneet nyt Itävallassa noin 1,5 kuukautta ja tahtomattaankin on tullut tehneeksi havaintoja asioista, jotka täällä on erilailla kuin Suomessa. 

(Huom. Havainnot on tehty lyhyen asumisen jälkeen ja perustuvat täysin meidän omiin havaintoihin, eikä niitä voi yleistää.)

Havainnot

  • Lapset käyttävät täällä pääasiassa housuja ja takkeja, haalareita näkee vain pienillä lapsilla / vauvoilla.
  • Lapset käyttävät hanskoja vähemmän kuin Suomessa. Päälle on saatettu pukea toppatakki, housut, talvikengät ja pipo, mutta ei hanskoja. Suomalaisen sormia paleltaa, kun meille on toitotettu lapsesta lähtien, että ulos ei lähdetä ilman hanskoja ja pipoa...
  • Ruokakaupasta voi ruuan oston yhteydessä valita myös ruokaan sopivan viinin. Sen lisäksi, että ruokakaupoissa myydään viinejä ja vahvempia alkoholijuomia niitä saa myös myydä alennuksella ja mainostaa. Skumppa-ale on aina jees!

  • Ihmiset ovat tervehtivät kaduilla toisiaan ja jäävät herkästi juttelemaan myös tuntemattomien kanssa. Kadulla kävellessä katsotaan myös toisia silmiin ja hymyillään. 😊
  • Kättely on tärkeä osa kulttuuria, myös päiväkodissa päivä alkaa kättelyllä ja päättyy siihen. Myös Lyydia on tarkkana siitä, että hän ei lähde päiväkodista kotiin ennen kuin kaikille opettajille on sanottu näkemiin ja kahta parasta päiväkotikaveria halattu.
  • Koirat on pääsääntöisesti irti eikä talutushihnassa. Kulkevat kyllä hienosti omistajiensa kanssa ja tottelevat käskyjä.
  • Kaupat menevät kiinni seitsemään mennessä arkisin, lauantaisin jo aiemmin ja sunnuntaisin mikään ei ole auki. Tämä toki oli tuttua jo vaihto-opiskeluajoilta, mutta vaatii vähän totuttelua, kun Suomessa oli tottunut siihen, että lähikauppa oli joka päivä auki klo 6-24.
  • Henkilökohtaista kontaktia ja kasvokkain tapaamista arvostetaan. Sähköpostin sijaan toivotaan puhelin soittoa tai tapaamista eikä online-ajanvaraus ei vaikuta olevan kovin yleistä. Suomalainen on tottunut siihen, että kaiken voi hoitaa netissä eikä tarvitse roikkua puhelimessa tai juosta virastoja läpi. 
  • Asunnoissa ilmanvaihto perustuu siihen, että ikkunoita pidetään auki. Suomessa tulee harvoin talvella pidettyä ikkunoita auki, mutta täällä se vaikuttaa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus ja huomattiin myös itse, että kosteutta alkaa kerääntymään,jos ei tuuleta.
  • Talöyhtiöissä ei ole roskakatoksia tai huoneita. Roskat haetaan kadun varresta tiettynä päivänä viikossa, joten esim. biojätepussi pitää muistaa viedä ulos tiettynä päivänä tai seuraava mahdollisuus on viikon päästä. Tähän ehkä on ollut eniten tottumista..
Roskapussit odottaa noutoa..
  • Eineksiä ja puolivalmisteita ei ole samassa määrin kuin Suomessa. Kotiäiti on joutunut tekemään itse pinaattilätyt ja kinkkukiusauskin piti tehdä kokonaisista perunoista pilkkomalla perunasuikaleiden sijaan. Onneksi täälläkin voi tilata ravintolaruokaa kännykkäsovelluksella ja pakkasesta löytyy ranskalaisia ja kalapuikkoja.
Mukavaa viikonloppua koko meidän jengiltä!



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miltä tuntui jäädä pois töistä ja lähteä kotiäidiksi Itävaltaan?

Kuva
 Alkuperäinen ajatukseni oli jatkaa työskentelyä etänä Itävallasta käsin, koska olin työskennellyt etänä pääsääntöisesti jo maaliskuusta lähtien, mutta se ei työnantajani puolesta onnistunut, niin hain aluksi hoitovapaata tammikuun alusta alkaen ja työvapaata siitä eteenpäin, kun Urho täyttää 3 vuotta.  Loppuvuosi oli pientä kaaosta täynnä, kun koitin samalla hoitaa muuttoa ja hoitaa työasiat mahdollisimman hyvälle mallille, että voisi jäädä rauhallisin mielin pois. No, maailma ei koskaan tule valmiiksi ja kukaan ei ole korvaamaton, mutta silti jäi vähän tyhjä olo, kun palautin työkoneen ja puhelimen. Olin ajatellut, että voisin vielä vähän sähköpostia lueskella ja ohjata niitä oikeille omistajille, mutta samalla ICT-osastolta ilmoitettiin, että sähköposti lukitaan myöskin poissaoloni ajaksi. Jaiks. Ekalla viikolla ei oikein tuntunut miltään. Tuntui, että ei olisi oikeasti muuttannut mihinkään, vaan että tässä nyt vaan ollaan lomalla täällä. Seuraavalla viikolla rupesi vähän n...
Lue lisää

Koronatoimenpiteet arjessa

Kuva
 Muuttaessamme Itävaltaan tammikuussa, oli täällä lock down päällä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kaikki muut paitsi ruokakaupat ja apteekit olivat kiinni, koulut etäopetuksessa ja ulkona sai liikkua vain välttämättömistä syistä. Välttämättömät syyt olivat mm. lenkkeily, joten ulkona oleskeluun ei ainakaan täällä kovin puututtu ja ulkoiltiin kyllä aika vapaasti lasten kanssa. Päiväkodit olivat rajattu vain niitä tarvitseville, mutta esimerkiksi Lyydiaa kannustettiin heti aloittamaan päiväkoti, kun lapsia oli ryhmässä sillä hetkellä vähemmän.  Rajoituksia alettiin purkamaan helmikuun 8.2. alkaen, jolloin muutkin kaupat saivat avata ovensa. Sisätiloissa on kuitenkin vaatimuksena FFP2-maskin käyttö ja asiakasmäärät on rajoitettu (tilaa pitää olla 20m2/ asiakas). Välillä kauppojen ulkopuolella pitääkin odottaa, että sisälle mahtuu. Monet kaupat kontrolloivat asiakasmäärää sillä, että ovat laittaneet sallitun määrän ostoskoreja ja vaativat, että jokainen sisääntulija ottaa ko...
Lue lisää

Viime viikkojen kuulumisia

Kuva
Long time no see. Kirjoittamisesta on ollut pieni tauko. On tuntunut, että eihän tässä ole tapahtunut juuri mitään kirjoitettavaa ja toisaalta tuntunut, että on tapahtunut niin paljon, ettei tiedä mistä alottaisi. Kirjoitustauon pidetessä on aloittaminenkin vaikeampaa. Maaliskuu meni aikalailla kaikkeen uuteen totutellessa. Urho aloitti kolme kertaa viikossa käymään perhepäivähoitajalla (Tagesmutter) ja minä aloitin saksankielen kurssin. Urho ei saa päiväkotipaikkaa täältä vielä, kun en käy töissä enkä opiskele päätöimisesti, mutta onneksi perhepäivähoitopaikka löytyi. Urho käy Tagesmutterin luona kolmena aamupäivänä ja ensiviikkojen hämmennyksen, ja pienten itkujenkin jälkeen, menee sinne innolla ja viihtyy siellä muiden lasten kanssa hyvin. Saksaa on myös tarttunut mukaan, Urho osaa jo sanoa  muun muassa Morgen! (huomenta), bis morgen (huomiseen) ja aufräumen (siivota). Lisäksi on opettanut ahkerasti suomea muille lapsille, osaavat jo sanoa "minun". Toisin kuin Lyydian päiv...
Lue lisää