Blogin aloitus

Tänään on tasan viisi viikkoa siitä, kun pakkasimme itsemme ja tavaramme autoon ja lähdimme laivalla kohti uutta kotimaatamme Itävaltaa. Auto oli lastattu Annalla (34v), Lassella (34v), Lyydialla (5v) ja Urholla (2v) ja seikkailu oli valmis alkamaan. Syynä uudelle kotimaalle ja seikkailulle oli Lassen uusi työpaikka, ja me muut lähdimme rohkeasti mukaan.

Blogin nimi on sanaleikki meidän sukunimestä, mutta samalla kuvaa myös sitä, että uudessa kotimaassa oleminen on alkuun sivusta seuraamista tien vieressä, ennen kuin liikennevirran sekaan uskaltaa heittäytyä. Blogin on tarkoitus toimia meille päiväkirjana, jotta tästä ajasta jäisi meille muitakin kuin hataria muistoja ja toisaalta kertoa terveisiä täältä ystäville ja sukulaisilla ja kaikille, ketkä tätä jaksavat lukea 😀.

Tervetuloa mukaan matkaamme!

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. (Muumipappa) 

Anna, Lasse, Lyydia ja Urho

1.2.2021 Bregenzissä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miltä tuntui jäädä pois töistä ja lähteä kotiäidiksi Itävaltaan?

Kuva
 Alkuperäinen ajatukseni oli jatkaa työskentelyä etänä Itävallasta käsin, koska olin työskennellyt etänä pääsääntöisesti jo maaliskuusta lähtien, mutta se ei työnantajani puolesta onnistunut, niin hain aluksi hoitovapaata tammikuun alusta alkaen ja työvapaata siitä eteenpäin, kun Urho täyttää 3 vuotta.  Loppuvuosi oli pientä kaaosta täynnä, kun koitin samalla hoitaa muuttoa ja hoitaa työasiat mahdollisimman hyvälle mallille, että voisi jäädä rauhallisin mielin pois. No, maailma ei koskaan tule valmiiksi ja kukaan ei ole korvaamaton, mutta silti jäi vähän tyhjä olo, kun palautin työkoneen ja puhelimen. Olin ajatellut, että voisin vielä vähän sähköpostia lueskella ja ohjata niitä oikeille omistajille, mutta samalla ICT-osastolta ilmoitettiin, että sähköposti lukitaan myöskin poissaoloni ajaksi. Jaiks. Ekalla viikolla ei oikein tuntunut miltään. Tuntui, että ei olisi oikeasti muuttannut mihinkään, vaan että tässä nyt vaan ollaan lomalla täällä. Seuraavalla viikolla rupesi vähän n...
Lue lisää

Koronatoimenpiteet arjessa

Kuva
 Muuttaessamme Itävaltaan tammikuussa, oli täällä lock down päällä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kaikki muut paitsi ruokakaupat ja apteekit olivat kiinni, koulut etäopetuksessa ja ulkona sai liikkua vain välttämättömistä syistä. Välttämättömät syyt olivat mm. lenkkeily, joten ulkona oleskeluun ei ainakaan täällä kovin puututtu ja ulkoiltiin kyllä aika vapaasti lasten kanssa. Päiväkodit olivat rajattu vain niitä tarvitseville, mutta esimerkiksi Lyydiaa kannustettiin heti aloittamaan päiväkoti, kun lapsia oli ryhmässä sillä hetkellä vähemmän.  Rajoituksia alettiin purkamaan helmikuun 8.2. alkaen, jolloin muutkin kaupat saivat avata ovensa. Sisätiloissa on kuitenkin vaatimuksena FFP2-maskin käyttö ja asiakasmäärät on rajoitettu (tilaa pitää olla 20m2/ asiakas). Välillä kauppojen ulkopuolella pitääkin odottaa, että sisälle mahtuu. Monet kaupat kontrolloivat asiakasmäärää sillä, että ovat laittaneet sallitun määrän ostoskoreja ja vaativat, että jokainen sisääntulija ottaa ko...
Lue lisää

Viime viikkojen kuulumisia

Kuva
Long time no see. Kirjoittamisesta on ollut pieni tauko. On tuntunut, että eihän tässä ole tapahtunut juuri mitään kirjoitettavaa ja toisaalta tuntunut, että on tapahtunut niin paljon, ettei tiedä mistä alottaisi. Kirjoitustauon pidetessä on aloittaminenkin vaikeampaa. Maaliskuu meni aikalailla kaikkeen uuteen totutellessa. Urho aloitti kolme kertaa viikossa käymään perhepäivähoitajalla (Tagesmutter) ja minä aloitin saksankielen kurssin. Urho ei saa päiväkotipaikkaa täältä vielä, kun en käy töissä enkä opiskele päätöimisesti, mutta onneksi perhepäivähoitopaikka löytyi. Urho käy Tagesmutterin luona kolmena aamupäivänä ja ensiviikkojen hämmennyksen, ja pienten itkujenkin jälkeen, menee sinne innolla ja viihtyy siellä muiden lasten kanssa hyvin. Saksaa on myös tarttunut mukaan, Urho osaa jo sanoa  muun muassa Morgen! (huomenta), bis morgen (huomiseen) ja aufräumen (siivota). Lisäksi on opettanut ahkerasti suomea muille lapsille, osaavat jo sanoa "minun". Toisin kuin Lyydian päiv...
Lue lisää